KOULUTUSAPUA
Jäsenistössämme on paljon osaavia weimarinkouluttajia. Osaamista löytyy noudon, vesitöiden, riistatyöskentelyn, yhteistyön ja hallinnan sekä näyttelyosaamisen alueilta. Kartoitamme kevään aikana alueellisia osaajia jäsenistölle tehtävällä kyselyllä. Tiedotamme kouluttajista tällä sivulla kyselyn jälkeen kesäkuussa.
Positiivinen vahvistaminen koiran koulutuksessa
Teksti: Sari Koistinen
Koirien kouluttamisesta puhutaan nykyään paljon ja hyvä niin.
Jos pohditaan ensin mitä se koiran kouluttaminen on, niin yleensä se on koiran käytöksen muokkaamista sellaiseksi mitä ihminen sen haluaa olevan. Ja lähtökohtana on se, että koira ei tiedä mitä me haluamme sen tekevän jolloin me emme myöskään voi odottaa koiran osaavan asioita joita me emme ole sille kouluttaneet.
Koirien oppimisesta ja kouluttamisesta on tehty paljon tutkimuksia ja oikea-aikaiseen palkitsemiseen perustuva koulutus on tutkittu olevan tehokkainta ja lisäksi se on turvallista eläimelle. Kun yhdessä tekeminen perustuu koiran ja ohjaajan väliseen hyvään, luottamukseen perustuvaan suhteeseen, molemminpuoliseen yhdessä tekemisen iloon, eikä pelkoon tai epävarmuuteen on se tehokkuuden lisäksi myös mukavaa niin koiralle kuin ihmisellekin. Koulutustapa on kuitenkin myös iso koiran hyvinvointiin vaikuttava asia.
Mitä on positiivinen vahvistaminen
Kun puhutaan positiivisesta vahvistamisesta, se tunnutaan mieltävän usein niin, että kaikki on koiralle sallittua ja se on vain yletöntä makupalojen syöttämistä ja koira työskentelee vain nakille eikä kouluttajalle. Näinhän asia ei tietenkään ole. Palkkaamisesta, nimenomaan oikea-aikaisesta sellaisesta, menetelmässä kyllä on kyse, mutta palkkio ei automaattisesti tarkoita sitä nakkia, vaan se on mikä tahansa asia jota koira juuri sillä hetkellä eniten arvostaa ja mitä se juuri silloin haluaa. Tässä onkin ihmisellä tärkeä rooli tuntea oma koiransa niin hyvin, että tietää mitä se missäkin tilanteessa OIKEASTI arvostaa eniten. Koulutusmetodi sekoitetaan usein myös houkutteluun jolloin koira seuraa vain makupaloja. Joskus koulutuksen alkuun voi kyllä käyttää houkutteluakin, mutta siitä tulisi pyrkiä pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti koska houkuttelun alaisena koira ei aktiivisesti ajattele tekemäänsä vaan huomio on vain houkuttimessa. Silloin jää pois koiralta aivotyöskentely ja oppimisen ilo joka on kuitenkin positiivisen vahvistamisen ajatus. Meidän on siis ymmärrettävä miksi, milloin ja mitä palkitaan. Ja koulutuksen edetessä, koiran oppiessa myös palkkaamisen määrä vähentyy ja kun käytös on koulutettu sellaiseksi, että koira todella osaa sen ja pystyy tekemään sen myös eri paikoissa ja erilaisten häiriöiden alla ei se tarvitse kuin ajoittain palkkaamista.
Vahvista oikeaa toimintaa
Koiran koulutuksessa meidän on ensin sisäistettävä, että me emme puhu koiran kanssa samaa kieltä. Joten meidän on löydettävä keino jolla voimme kertoa koiralle mitä haluamme sen tekevän. Ja kertoa se nimenomaan lähtökohdasta jossa kerromme koiralle mitä haluamme sen tekevän, sen sijaan että kertoisimme mitä me emme halua.
Koira tekee sitä minkä se kokee palkitsevaksi. Eli käytös josta seuraa jotain hyvää vahvistuu ja koira haluaa tehdä sitä lisää. Positiivinen vahvistaminen on siis oikean toiminnan vahvistamista. Rankaisuna menetelmässä toimii palkkion tai palkkion mahdollisuuden poistuminen, minkäänlaista fyysistä kipua tai epämukavuuden tunnetta ei siis tarvita eikä aiheuteta. Kouluttajina me siis kannustamme koiraa oppimaan asioita ja oppimisesta seuraa jotain hyvää.
Tehokkainta oppiminen on silloin jos koira saa itse olla aktiivinen. Se uskaltaa kokeilla ja tarjota erilaisia asioita joista me kouluttajina voimme alkaa poimimaan oikeita käytöksiä ja alkaa vahvistamaan niitä. Eli kouluttaja ei ohjaa, houkuttele tai painosta vaan koira saa itse tehdä ajattelutyön. Kouluttaja alkaa vahvistamaan haluamiaan käytöksiä vahvisteella jota kyseinen koira juuri sillä hetkellä arvostaa, ruoka, lelu, silitys, ulos pääseminen, vapaana juokseminen jne.
Ajoita oikein
Oppiakseen koira tarvitsee palautteen mielellään toiminnan aikana, mutta viimeistään sekunti sen jälkeen. Joten koiraa koulutettaessa viiveellä tullut palkkio tai rankaisu tarkoittaa, että olemme vahvistaneet väärää asiaa. Oikea ajoitus onkin usein haastellista. Tähän avuksi koiralle ehdollistetaan ehdollinen vahviste eli merkki jolla merkataan käytös jota haluamme vahvistaa. Tällainen on esimerkiksi naksutin tai jonkunlainen suullinen äänimerkki. Ehdollisen vahvisteen idea perustuu klassiseen ehdollistumaan: ääni rakennetaan merkitsemään eläimelle jotain hyvää. Kun merkki on riittävän monta kertaa merkinnyt koiralle esim. makupalaa, se yhdistää merkin palkkioon. Merkki itsessään siis ei ole palkkio vaan sen kuuleminen on merkinnyt halutun käytöksen ja sitä seuraa aina palkkio.
Pilko osiin
Kun aletaan kouluttaa uutta käytöstä, tulee käytös pilkkoa ensin pieniin osiin. Ensimmäinen vahviste voi tulla jopa vain siitä, että koira katsoo oikeaan suuntaan. Usein positiivisessa vahvistamisessa vaikeinta ihmisille onkin oikea-aikainen palkkaus ja käytösten pilkkominen riittävän pieniin osiin. Ihmisillä on taipumus kiirehtiä ja harpata koulutuksessa liian isoin askelin eteenpäin jolloin koira ei enää ymmärrä mitä siltä halutaan. Kouluttajan tehtävä on olla johdonmukainen ja etenevän koulutuksen perusta on etukäteen mietitty ja hallittu kriteerin nosto. Esim. noutoesineen pitämisen kouluttaminen. Jos maltamme aloittaa kouluttamisen siitä, että koira vain kiinnittää huomion esineeseen ja saa palkkion ja alamme rakentaa sitä pikkuhiljaa pitämiseen, esineestä tulee myös positiivisella tavalla kiinnostava. Sen sijaan että tuskastumme kun koira ei heti tiedä mitä sen pitäisi tehdä, se ei ota esinettä suuhun tai se pureskelee sitä, jolloin ehkä laitamme ja pidämme esineen suussa, jolloin siitä todennäköisemmin tulee koiralle myös epämiellyttävä asia. Koira ehkä lopulta noutaa molemmilla tavoilla koulutettuna, mutta käytöksestä voi tehdä koiralle sellaisen jonka se saa itse oivaltaa ja jonka se tekee iloisesti ja mielellään, tai että se tekee sen vain siksi että on pakko.
Positiivisen vahvistamisen paras puoli on, että koira pääsee toteuttamaan rakastamaansa , aivojen käyttöä, ratkaisemaan ongelmia ja kokemaan onnistumisen tunnetta ja oppimisen iloa.
Sama tunne välittyy myös kouluttajaan!
Teksti julkaistu WeimariWiestissä 20.4.2021