HALLITUS
Kerhon uuden hallituksen kokoonpanossa on laaja kirjo osaamista ja useampi vuosi rodun parissa. Yhteistä meille kaikille on rakkaus harmaisiin metsästyskavereihin ja halu auttaa rotua menestymään aiempaa paremmin.
Olemme maantieteellisesti tarkoituksellisesti kattava ”otos”, jotta saisimme lisättyä vuoropuhelua kerhomme sisällä ja innostettua aiempaa useammat mukaan aktiiviseen toimintaan.
Hallituksen esittely
Puheenjohtaja: Sini Vedenoja (Piehinki, Pohjois-Pohjanmaa) sini.vedenoja@gmail.com, p. 040 867 4750 www.dragonghost.net
Olen reilu 40-vuotias kanakoiraharrastaja Piehingistä peltojen ja metsien keskeltä. Seisojia minulla on ollut vuodesta 2003, ensimmäinen koirani oli näyttelysuuntainen punainen irlanninsetteri.
Weimarien maailmaan sukelsin 2007 ensimmäisen pitkäkarvaisen myötä, jolloin myös lupasin itselleni, että tulen vaalimaan rodun käyttö- ja rodunomaisuutta. Suoritin heti metsästäjäkurssin ja liityin paikalliseen metsästysseuraan.
Kasvatan pienimuotoisesti pitkäkarvaisia weimarinseisojia kennelnimellä Dragonghost. Vaikka koirillani onkin näyttelyistä monenmoista titulööriä, pidän ensiarvoisen tärkeänä, että arvostetaan rodun alkuperää sekä edellä kulkeneita koiriemme kasvattajia. Tästä johtuen kasvattini ja tuontikoirani menevät vain metsästystä aktiivisesti harrastaviin koteihin. Kotoamme löytyy tällä hetkellä 2 harmaata. Osaomistuksessa 2 löytyy Kurikasta ja 1 Helsingistä.
-Elämä ilman harmaata on teeskentelyä-
Varapuheenjohtana: Meeri Pantti (Kurikka, Etelä-Pohjanmaa)
meeri.pantti@gmail.com p.0400905153
Tarinani weimarinseisojien kanssa alkoi noin 10 vuotta sitten kun halusin itselleni ja perheelleni metsästyskoiran. Aikaisempaa kokemusta oli kertynyt käyttö- ja näyttelylinjaisista irlanninsettereistä, dobermanneista, salukista ja briardista. Kävin katsomassa Vedenojan Sinin luona pitkäkarvaisia weimarinseisojia ja sinetöin tulevaisuuteni tilaamalla pennun vielä suunnittelemattomasta pentueesta.
Ensimmäinen pitkäkarvainen weimarinseisoja oli Dragonhost Better Than U Think ”Ruu”. Ruusta jouduin luopumaan, verenmyrkytyksestä johtuen, ennenkuin yhteinen matkamme edes alkoi kunnolla. Sini luotti kuitenkin kykyyni koiranomistajana ja luovutti meille asumaan Ruskan, Ora Rotundo Bellonan, joka edelleen aiheuttaa valtavasti päänsärkyä ahmimiskäyttäytymisellään ja paskassa pyörimisellä aina kun mahdollista. Metsästyskoirana mainio seuralainen, jarrupalat ovat vain aina olleet sileät.
Kolme vuotta sitten Aramis Vom Naunhofer Forst ”Aarre” tuli Saksasta yhteisomistuskoiraksi asumaan meille. Ja mikä koira se onkaan osoittanut olevansa. On haastetta ja kykyjä, tulinen luonne mutta omistajaan kovasti kiintyvä poika. Tulevaisuudessa nähdään mihin omat ja koiran taidot riittävät. Aarren tytär on perheemme uusin tulokas, Dragonhost Deep In My Heart ”Hertta”. Meistä kuullaan vielä.
Perheessämme siis asustelee kolme pitkäkarvaa, joilla metsästellään, käydään kokeissa sekä näyttelyissä ja tuodaan rotua esille missä milloinkin. Pienimuotoinen harrastus on lähtenyt lapasesta jo vuosia sitten. Mottona itselläni onkin ”mikä harrastus se on jos ei siihen kaikki aika ja rahat mene”.
Rahastonhoitaja & Jäsensihteeri: Hanna Juutinen (Haukipudas)
Meillä tosiaan itsellämme pyörii yksi pitkäkarvainen weimari narttu tällä hetkellä menossa mukana. Meillä isäntä metsästää ja itse koulutan sen minkä osaan ...molempia! Mukana metsällä pyörii vielä poikamme, jota metsästysharrastus on alkanut kiinnostamaan tosissaan.
Töissä tämän yleisen Hanna nimen johdosta kaikki kutsuu minua Juutiskaksi, joten silläkin nimellä tunnistan itseni ja usein jopa kuittailen sähköpostiakin tällä allekirjoituksella.
Uuden pitkäkarvaisen neitokaisen Ghostmoor's Daenerys Stormborn kanssa olen käynyt tutustumassa eri treeneihin, joita on järjestetty sekä näyttelykehissäkin olemme jo kerenneet pyörähdellä. Nyt vain kovasti kokeisiin osallistumisia edessä toivottavasti hyvällä menestyksellä.
Jäsen: Satu Määttänen
satu.maattis@gmail.com p.0405240726
Weimari tuli taloon 2014, jonka jälkeen elämä on ollut ..."erilaista". Taloon tullut weimari meni lisääntymään näin ollen toinen weimari jäi taloon 2018. Ensimmäisen weimarin Astan kanssa tuli harrastettua niin käyttöä kuin näyttöä ja toisen talon valtaajan Piikan kanssa enemmän käyttöä, mutta on tuo käynyt itsensä esittelemässä rotumääritelmän mukaiseksikin.
Meillä sohvalla makoilun lisäksi koirat on toiminut sorsa, hanhi ja kyyhky poimureina sekä pellolla, metsässä ja tunturissa niin seisovana kuin "ylösajavanakin" linnuille sekä pupuille. Pienpetoonkin on päästy ottamaan tuntumaa mallikelpoisesti.
Talossamme asuu siis rotumääritelmän mukainen monipuolinen weimarinseisoja narttu Piika!
Jäsen: Salla Mattila (Jyväskylä)
ghostmoors@gmail.com p.0443218821
Ensikosketukset metsästykseen ja seisojaharrastukseen sain jo lapsuuden kodissani. Isäni on metsästynyt nuoresta asti, ja hankki ensimmäisen saksanseisojan kolme vuotta ennen syntymääni. Tähän päivään mennessä isälläni on ollut 3 lk saksanseisojaa ja 2 pointteria. Äitini taasen toimi nuoruudessani saksanseisojakerhon apulassihteerinä. Äitini kautta tutustuin Tammelinin Raijaan, joka kertoi minulle usein tarinoita weimarinseisojastaan Zeakesta, jonka toi mukanaan palatessaan jenkeistä Suomeen. Haave omasta Weimarista jäi kummittelemaan mieleeni jo silloin 9vuotiaana.
Ensimmäisen weimarinseisojani Aaveen (Onnen Päivän Eddy Remunpoika) hankin alkuvuodesta 2004, kun olin muuttanut juuri omilleni. Aavetta seurasi vuonna 2008 sijoituskoirani, Tsekin tuonti, Banza (Ghostmoor's Joy Sirius Nova), jolla teetin kaksi pentuetta (2011 ja 2013). Ensimmäisestä pentueestani Grimm (Ghostmoor's Kinda Cool Magic) jäi kotiin ja opetti minulle yhtä jos toista metsästäjänä, kouluttajana ja koiranohjaajana. Grimm oli elämäni koira, jolla olisi ollut vielä paljon annettavaa kokeissa, mutta sen KAER-kokeista saaman AVO1 jälkeen tein kuitenkin tietoisen päätöksen vetää luustovikaisen (D-lonkat ja selän spondyloosi) koirani eläkkeelle.
Koiraharrastukseni aikana minulla on ollut useita sijoitus ja yhteisomistuskoiria, joita en kuitenkaan syystä tai toisesta ole käyttänyt jalostukseen. Mainittakoon näistä Hollannin tuonti Cira (Tamsin By Morvah of The Greynoble) ja Tsekeistä tuomani Hero (Yablonevi Tcvet Akuma With Sirius Nova).
2010 Tsekeistä tuotu Kami, eli Kamikaze z Korunova Dola oli ensimmäinen yhteisomistuksessa oleva pitkäkarvainen. Kamin kultainen luonne olikin osasyy siihen miksi lopulta toin Tsekeistä oman pitkäkarvaiseni. 2019 tuli kotiini Taika (Different Kinda Magic Crazy Forever).
Taikaa seurasi vuonna 2021 pitkäkarvaiset yhteisomistuskoirat: saksalainen Aarre (Aramis vom Naunhofer Forst) ja hollannin tuonti Kumu (Waldgeist Nyyrikk vom Wenzelhorst). Joista molempien omistajuudesta olen luopunut.
Yhdistyspuolella olen ollut pidempään weimarinseisojakerhon hallituksessa mukana ja lisäksi toimin saksanseisojakerhossa weimareiden rotuyhteyshenkilönä.
Jäsen: Ida Lehtovaara (Punkalaidun, Länsi-Pirkanmaa)
ida.lehtovaara@gmail.com p.0400 850 584
Olen Ida, alkujaan Ahvenanmaalta kotoisin oleva 31-vuotias tuore weimariharrastaja.
Eläinten parissa ja luonnossa olen viihtynyt syntymästäni saakka ja aloitin kouluratsastuksen 4-vuotiaana. Hevoset ja muut harrastukset veivät kaiken aikani pitkälle aikuisikään asti ja kotikoirina pyöri silloin suomenlapinkoiria.
Oslossa ja Helsingissä asustellessani en oikein päässyt tutustumaan metsästyksen saloihin, mutta viime vuonna asiaan tuli muutos. Alkuvuodesta 2024 sain metsästyskortin ja kotipaikkakunnaksi muuttui uuden työn vuoksi Punkalaidun Länsi-Pirkanmaalla. Omasta hevosesta luovuin vuosia sitten, joten liialle vapaa-ajalle oli tehtävä jotain.
Soitin pitkän harkinnan jälkeen weimarinseisojien rotuyhteyshenkilölle, Salla Mattilalle, kysyäkseni lisää tästä salaperäisestä seisovasta lintukoirasta ja kertoakseni tulevista metsästyssuunnitelmistani. Vaikka olin valmistautunut odottamaan sopivaa yksilöä, ei mennyt kauaakaan, kun sohvallani jo pötkötteli puolitoistavuotias kodinvaihtaja, lyhytkarvainen weimarinseisojanarttu Bella (Ghostmoor’s Silver Storm) Sallan viimeisimmästä pentueesta. Bellasta on kuoriutunut varsinainen vekkuli, enkä parempaa ensimmäistä weimaria olisi voinut toivoa.
Tulevan vuoden suunnitelmiin kuuluu paljon metsästystreeniä, vesityöharjoituksia ja harvakseltaan näyttelyitä. Loppuvuodesta suuntaamme käytännön metsälle Haukan metsästysseuran kanssa sekä toivon mukaan KAER-kokeisiin, vaatimattomana tavoitteena AVO1.
Varajäsen: Olli Rääpysjärvi
Uunituore hallituksen varajäsen esittäytyy. Olen nelikymppinen metsästäjä ja koiraharrastaja Iissä, Pohjois-Pohjanmaalla. Koirat ovat aina kuuluneet elämään. Meiltä löytyy kotoa tällä hetkellä pari Weimarinseisojaa. Routa on kohta 6 v. ja Helli pian 1v. Routa on Hellin isä.
Perheen arki koostuu paljon koiraharrasteista. Alunperin Routa otettiin metsästyskaveriksi meille. Tilanteet eskaloituivat siihen pisteeseen, että tällä hetkellä vaimolla ja minulla pitää olla omat koirat. Harrastaminen on kehittynyt koko ajan ja nykyisin koirien kanssa harrastetaan metsästyksen ohella uintia, hiihtoa, juoksua ja pyöräilyä. Meidän perheen koirien tulee olla kestäviä, lapsirakkaita ja monipuolisia eri harrasteisiin, koska vietämme aikaa paljon perheen kesken metsässä ja luonnossa muulloinkin kuin metsästäessä. Weimarit luonteena täyttävät vähintäänkin nämä vaatimukset.
Myönnettäköön, että en ole kovin perehtynyt näyttelyasioihin mutta jos jotakin tietoutta näyttelyiden suhteen tarvitaan voin aina konsultoida asiaa vaimoltani. Pyrin tuomaan tarjolle Weimareille yhteisharjoituksia ja tapaamisia pohjoisemmalle pallonpuoliskolle. Minuun voi olla yhteydessä, jos hyviä ajatuksia tulee mieleen. Vien Pohjoisen ääntä kuuluviin kokouksissa ja suunnittelen mielelläni kaikenlaista yhteistoimintaa weimariväelle.
Mahtavaa, että vuoden suurin Weimarinseisojien tapahtuma ,Weimarimestis järjestetään tänä vuonna Keminmaassa metsäkokeena. Nähdään viimeistään siellä!
Toiminnantarkastaja: Satu Nelimarkka
satu.trombi@gmail.com p.0405220731
Minun kohdallani weimarinseisoja valikoitui metsästyskoira valinnaksi sen mielenkiintoisen luonteen, monipuolisuuden ja vahtiominaisuuden vuoksi. Aiempaa koirakokemusta on mm.vesikoirista ja huskeista, mutta vähälumisten talvien takia valjakkoharrastus hiipui koirien vanhetessa. Metsästys alkoi kiinnostamaan mieheni kautta ja ensin ajattelinkin olevani vain koiranohjaaja mutta pitihän se itsekkin hommata kortti ja hups olin paikallisessa metsästysseurassa.
Greygem Shaula eli " Stella" tuli meille 2018 ja siitä alkoikin tutustuminen weimareiden maailmaan. Täytyyki sanoa, että ikinä ei tälläistä koiraa ole ollut.. Kyllä weimari on ihan omaa luokkaansa. Olemme ensimmäiset vuodet käyneet koulutuksissa ja treeneissä siellä sun täällä ja olen saanut paljon apua ja onnistumisiakin mutta silti tekemistä ja oppimista riittää. Stellan kanssa metsästetään sorsaa, kyyhkyä, fasaania ja ompa muutaman kerran jäljestänyt peuran verijälkeä. Lisäksi entisenä valjakko-ihmisenä, Stella saa talvisin valjaat päällensä ja potkukelkalla mennään ja kovaa!