SAIRAUDET

Tässä osiossa esitellään rodulla tiedettyjä, tai ilmenneitä perinnöllisiä - ja perinnölliseksi arveltuja sairauksia. Listaa päivitetään sitä mukaan, kun saamme uutta informaatiota rodun sairauksista.

Weimarinseisojien PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet

HD eli lonkkaniveldysplasia

Weimarinseisojan toistaiseksi voimassa olevassa PEVISA-ohjelmassa on määrätty, että rekisteröitävien pentujen vanhemmilla tulee olla virallinen lonkkakuvauslausunto. Tällä hetkellä rodulla ei ole määrättyä raja-arvoa. Lonkkien osalta PEVISA:an on tulossa muutos, joka astuu voimaan 1.7.2010 alkaen. Lonkkakuvauksen raja-arvoksi tulee C. Toivottavaa on toki jatkossakin suosia mahdollisimman pitkälle tervelonkkaisten koirien käyttöä, joiden lonkkatulos on A tai B.

HD (hip dysplasia) eli lonkkanivelen kehityshäiriö HD (hip dysplasia) eli lonkkanivelen kehityshäiriö on etupäässä suurikokoisilla koiraroduilla esiintyvä, polygeenisesti periytyvä ongelma, joka vaikea-asteisena saattaa merkittävästi vaikeuttaa koiran liikkumista ja aiheuttaa suuria kipuja. Lonkkanivelen kehityshäiriöön vaikuttavat perinnöllisyyden lisäksi myös koiran kasvuympäristö, ruokinta, liikunnan määrä ja kasvunopeus. Kansainvälisen Koiranjalostusliiton (Federation Cynologique International) eli FCI:n suosittelema asteikko jakaa lonkat viiteen luokkaan, ABCDE. Asteet A ja B ovat terveitä, C -asteessa on lieviä muutoksia lonkkanivelessä, D- ja E -asteissa on lonkkanivelissä havaittavissa suurempia muutoksia jotka aiheuttavat varsinkin iän lisääntyessä lisääntyviä kipuja ja ontumista. Yleisesti ottaen lonkkanivelen kehityshäiriön aiheuttama kipu jatkuu koko koiran elämän ajan.

Muita Suomessa rodulla todettuja sairauksia ja vikoja

Allergia ja furunkuloosi

Herkkäihoisuuteen ja allergisuuteen taipuvaisuutta on toistaiseksi ilmennyt muutamilla yksittäisillä yksilöillä ja tapaukset ovat olleet lieviä. Hoitomuotona on käytetty muun muassa ruokavalion vaihtamista.

Nk. Yliherkkyyteen / allergisuuteen taipuvaisen koiran immuunijärjestelmä toimii ’liian tehokkaasti’ eli elimistö puolustautuu sinänsä harmittomia aineita vastaan. Yliherkkyyttä / allergisuutta on monen asteista ja se voi ilmetä koiralla erilaisina oireina tai oireyhdistelminä, mm. iholla (kutina, punotus), silmissä (vuotaminen, kutina, punotus, tulehtuneisuus), korvissa (kutina, liialliset korvaneritteet, jatkuvat korvatulehdukset), ruoansulatuskanavassa (ripuli) tai hengitysteiden ärtyneisyytenä. Myös furunkuloosi - syvä karvatupen märkivä tulehdus - saattaa puhjeta allergisella, jo valmiiksi tavallista alttiimmalla koiralla. Allergia ja furunkuloosi liittyvät monissa tapauksissa toisiinsa.

Tähän mennessä muutamalla yksittäisellä yksilöllä on tavattu furunkuloosia. Furunkuloosilla tarkoitetaan syvää karvatupen märkivää tulehdusta. Varpaiden välissä tavattava furunkuloosi on yleisin, joskin muutokset saattavat levitä myös muualle jalkoihin, kainaloihin, rintakehän ja lonkkien alueelle sekä kuonoon. Muutokset voivat ilmetä esimerkiksi varpaiden väleissä esiintyvinä märkäpaiseina tai paksuuntumina, joiden pienistä rei’istä tihkuu vetistä märkää tai märkivinä haavaumina.

Tietyntyyppistä karvan laatua pidetään furunkuloosille altistavana tekijänä. Yleisesti voidaan sanoa, että koirat, joilla on lyhyt, karkea karva, ovat muita herkempiä furunkuloosille. Myös tassun muodolla uskotaan olevan merkitystä. Leveä, litteä tassu, jossa varpaanvälien muoto on kauhamainen, on muita alttiimpi erilaisille vaurioille. Ihotulehduksia ja pinnallista karvatupen tulehdusta pidetään yleisesti furunkuloosin alkusyynä, koska vaurioituneelle iholle bakteerit pesiytyvät helpommin. Varsinkin uusiutuvissa ja huonosti paranevissa tapauksissa on perusteltua epäillä allergista taustaa tai koiran puutteellista vastustuskykyä. Useimmille koirille furunkuloosi kehittyy 6kk - 2 vuoden iässä. Hoitomuotoina on käytetty antibiootti- ja kortisonihoitoa, ruokavalion muuttamista ja paikallsipuhdistusta. Edes lievästi allergista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Hammaspuutokset ja purentavirheet

Suomessa on näyttelykertomuksien mukaan löydetty ainoastaan yhdeltä yksilöltä hammaspuutoksia ja muutamilta yksilöiltä asentovirheitä (yläpurenta ja tasapurenta). Purentavirheet periytyvät todennäköisesti useamman geeniparin kautta, siksi niitä tavataan silloin tällöin myös pentueissa joiden suvuissa kyseistä ongelmaa ei tunneta.

Hammaspuutokset ovat yleensä perinnöllisiä. Etuhampaat on syytä laskea tarkoin, koska muilla hampailla on taipumus korvata yhden hampaan puutos asettumalla tasaiseen riviin, jolloin mitään aukkoa ei ole nähtävissä. Jos etuhammas katkeaa, on sen jättämä aukko siinä tapauksessa havaittavissa. Tavallisimmin hammaspuutokset esiintyvät premolaareissa ja hammasrivissä on nähtävissä selvä aukko. P1 ja P2 puute ovat sangen yleisiä, P3 ja P4 harvinaisempia, mutta samalla myös vakavampi virhe. Molaarejakin voi puuttua, mikä katsotaan vakavaksi virheeksi.

Napatyrät

Suomessa muutamassa pentueessa on havaittu napatyrää. Tyräksi kutsutaan ruumiinontelon seinämässä olevaa normaalia suurempaa aukkoa, josta yleisimmin pullistuu rasvakudosta ulospäin. Yleisin koiranomistajan ja kasvattajan havaitsemista tyristä on napatyrä. Se on lähes aina synnynnäinen tai syntymän yhteydessä aiheutettu/aiheutunut vika, joskin perinnölliset seikat vaikuttavat myös vahvasti sen syntyyn. Normaalisti napaverisuonet painuvat kasaan ja navan aukko sulkeutuu heti kohta syntymän jälkeen. Jos aukon sulkeutuminen hankaloituu, niin syntyy napatyrä eli vatsaontelon seinämään jää reikä. On myös mahdollista, että emo puree napanuoran poikki liian läheltä ja aiheuttaa näin tyrän syntymisen. Napatulehdus voi häiritä sulkeutumista. Useissa tapauksissa navan aukko on perintötekijöiden vaikutuksesta liian suuri ja sulkeutuminen epätäydellistä.

Yleisin tyrä on ns. sulkeutunut tyrä, joka on täysin vaaraton ”kauneusvirhe”. Se syntyy heti syntymän jälkeen kun napa-aukosta valahtaa hieman rasvakudosta ulos ja aukko sulkeutuu sen jälkeen kuitenkin normaalisti. Navan kohdalle on jäänyt pieni, yleisimmin noin peukalonpään kokoinen pehmeä pullistuma. Tämän kokoinen pullistuma ei haittaa pentua. Se voidaan halutessa korjata leikkauksella mutta leikkaus ei ole välttämätön.44 Napatyrä korjaantuu monilla pennuilla aikuistumisen myötä kun vatsan lihaksisto kasvaa ja ns. vetää tyrän sisäänpäin. Napatyrän periytymistapaa ei tunneta, mutta sen epäillään olevan usean geeniparin säätelemä vika, johon mahdollisesti ympäristötekijät myös vaikuttavat.45 Toisilla roduilla (esim. basenji, kääpiökoirat) napatyrä on yleisempää. Napatyrän perinnöllisyydestä johtuen koiralla, jolla on napatyrä leikattu, ei suositella teetettävän pentuja.

Kyynärniveldysplasia

Suomessa muutamalla weimarinseisojalla on todettu lieviä muutoksia kyynärnivelissä. Kyynärniveldysplasiaa sairastavan koiran nivel- ja kasvurustoissa ilmenee luutumishäiriö, jolloin ne eivät kestä normaalia kuormitusrasitusta vaan rapautuvat. Kyynärnivelet suositellaan kuvattavaksi samalla kuin lonkatkin.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä

Weimarinseisoja on suurena syvärintaisena koirana altis mahalaukun kiertymälle. Kyseessä on hengenvaarallinen tila ja sairastunut koira tulee toimittaa välittömästi eläinlääkäriin, muuten se menehtyy. Oireita ovat mm. mahan turvotus, tulokseton oksentelu, koira on tuskainen ja levoton. Mahalaukun kiertymää voidaan ennaltaehkäistä välttämällä liikuntaa ennen ja jälkeen ruokinnan sekä antamalla ruoka pienempinä annoksina useamman kerran päivässä, sekä välttämällä korotettuja ruokakupin pidikkeitä.

Entropium

Perinnöllinen sairaus, jossa silmäluomen reunat ovat kiertyneet sisäänpäin. Kiertyessään ripset koskettavat silmän sarveiskalvoa, josta aiheutuu voimakasta ärsytystä. Silmien reunat ovat yleisimmin verestävän punaiset ja arat. Sisäänkääntyneisyys voi johtua liiallisesta silmäluomen kudoksesta, liian pienestä silmästä tai kummastakin tai pentuna kärsitystä vakavasta silmätulehduksesta. Yleensä leikkaus on ainoa tapa päästä eroon tästä erittäin kivuliaasta vaivasta. Entropium saattaa ilmetä myös nuorilla, voimakkaasti nahkaisilla pennuilla, jolloin luomet saattavat kiristyä takaisin normaali asentoon pennun kasvaessa. Tällöin puhutaan pentuiän entropiumista, jonka perinnöllisyyttä ei tiedetä, mutta mikä mahdollisesti periytyy löysän pentunahan mukana. Entropiumin perinnöllisyyttä ei tarkkaan tunneta, mutta sen uskotaan periytyvän useamman geeniparin kautta.46 Entropiumia sairastavia koiria ei tulisi suosia jalostuskäytössä. Entropiumia sairastavien koirien tarkkaa määrää Suomessa ei tiedetä, mutta sitä tiedetään esiintyneen muutamalla yksilöllä sekä yksi kappale pentuiän entropiumia.

Districhiasis

Koiraa vaivaava ylimääräisten ripsien, joskus kokonaisen ripsirivin kasvu luomen reunan sisäpuolella. Ylimääräisten ripsien hankaus aiheuttaa ärsytystä silmän sarveiskalvolla, joka useasti tästä johtuen haavautuu. Hoitotoimenpiteet vaihtelevat tapauksesta riippuen, joina käytetään mm. ylimääräisten ripsien poistamista nyppimällä, polttamalla tai leikkaustoimenpiteellä, jossa ripset poistetaan juurineen. Joskus koiran silmää vasten kasvavat ylimääräiset ohuet karvat eivät aiheuta mitään lisätoimenpiteitä, mutta tälläisen koiran jalostuskäytössä kannattaa kyseinen ongelma ottaa huomioon, koska se saattaa myöhemmin periytyä pahempana tuleville sukupolville. Myös districhiasisksen oletetaan periytyvät useamman geenipari kautta. Districhiasista on muutamia tunnettuja tapauksia Suomessa.

Epilepsia

Epilepsia eli kaatumatauti on krooninen neurologinen sairaus, jolle on tunnusomaista toistuvat, ennalta arvaamattomat tajuttomuus-kouristuskohtaukset tai tajunnan hämärtymiskohtaukset. Epileptinen kohtaus on ohimenevä aivotoiminnan häiriö, jonka syynä on poikkeava, purkauksenomainen aivosähkötoiminta, joka saattaa levitä pahimmassa tapauksessa koko aivojen alueella. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Epileptistä koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Kivesvika

Kivesvikaisen uroksen joko toinen tai molemmat kivekset eivät laskeudu vatsaontelosta normaalisti kivespussiin, tai kivekset ovat laskeutuneet mutta muuten kooltaan / rakenteeltaan epänormaalit. Kaksipuoleinen muoto (molemmat kivekset jäävät laskeutumatta) on steriili, mutta toispuoleisessa muodossa (yksi kives jää laskeutumatta) uros on yleensä siitoskykyinen. Kivesvika on perinnöllinen, mutta periytymistapa on epäselvä, koska eri tutkimukset ovat päätyneet erilaisiin arvioihin periytymismallista. Todennäköisesti kyseessä on monigeeninen periytyminen. Nartut eivät voi luonnollisestikaan kärsiä kivesviasta, mutta voivat periyttää sitä pentuihinsa. Vika ei periydy suoraan, vaan koiran molempien vanhempien tulee todennäköisesti olla kantajia, ja koiran tulee saada molemmilta vanhemmiltaan tautia aiheuttava geeni (mahdollisesti useampia). Suomessa kivesvikaa (yksi kives jäänyt laskeutumatta) on tavattu tiettävästi muutamalla yksilöllä.

Steroid responsiivinen meningiitti arteriitti, SRMA (autoimmuuni aivokalvontulehdus)

Sairauteen liittyy korkea kuume, voimakas niskajäykkyys/kehon jäykkyys ja kipu. Koira vaikuttaa kokonaisuudessaan erittäin alavireiseltä ja huonokuntoiselta. Kipu on voimakasta ja koiran on vaikea nostaa päätään. Sairaus puhkeaa hyvin äkillisesti ja näin ollen siihen on mahdotonta varautua. Sairauden puhkeamisen kannalta on tärkeä tietää, että se puhkeaa ennen yhtä ikävuotta. Oireet muistuttavat pitkälti puutiaisten levittämien sairauksien oireita. Verikokeiden avulla pystytään todentamaan, onko kyseessä jokin puutiaisten levittämä sairaus vai ei. SRMA pystytään varmentamaan ottamalla koirasta selkäydinnestenäyte taudin akuutissa vaiheessa.

Kyseistä sairautta on tavattu muun muassa muutamia tapauksia Ruotsissa ja yksi tapaus Suomessa. Näissä tapauksissa kyseessä on ollut autoimmuunireaktio – koiran keho alkaa käydä ylikierroksilla ja reagoi myös muutakin vastaan kuin sen kehoa uhkaavia bakteereja ja viruksia vastaan. Kansanomaisesti sanottuna koira tulee allergiseksi itselleen. Hoitomuotona on käytetty kortisonia, useimmiten usean kuukauden ajan. Hoito on aloitettava niin nopeasti kuin mahdollista ja hoidon kestona voidaan karkesti sanottuna pitää 4-6 kuukautta. Liian lyhytkestoinen hoito kasvattaa erittäin olennaisesti riskiä sairastua uudelleen.48 Koiraa, jolla kyseinen sairaus on kerran todettu, ei tule käyttää jalostukseen.

RD (renal dysplacia, eli synnynnäinen munuaisten kehityshäiriö)

Sairaus on dominantti epätäydellisellä penetraatiolla; sairauden ilmenemisaste kantajilla on matala, sen arvioidaan olevan 2-5% kantajista. Tästä johtuen sairaus saattaa siirtyä geeneissä eteenpäin useita sukupolvia ilman yhtään sairastunutta koiraa. Geenitestit on saatavilla weimareille tähän sairauteen. Suomessa tiedetään yksi sairastunut koira.

LTV

PED

HUU (hyperurikosuria)

Hyperurikosuria on sairaus, jolle on ominaista liiallinen virtsahapon erittyminen virtsaan, mikä lisää riskiä virtsakivien (uraatti) muodostumiselle. Geneettinen mutaatio, joka altistaa kyseiselle sairaudelle on yhden nukleotidin muutos c.G563T (p.C188F) SLC2A9-geenissä. Virtsakivet voivat aiheuttaa virtsatietulehduksia, kivuliasta virtsaamista ja pahimmillaan virtsatietukoksia. Sairautta on tutkittu yleisimmin dalmatiankoirilla, mutta sitä todettu myös useilla muilla roduilla.

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhemmiltaan mutatoituneen alleelin perineet koirat sairastuvat.

Kirsikkasilmä eli cherry eye

Vilkkuluomen takana olevan kyynelrauhasen tulehtuminen ja tukkeutuminen, joka johtaa vilkkuluomen sisäpuolen esiin luiskahtamiseen. Limakalvo pullistuu ja vaivaa kutsutaan usein nimellä cherry eye, kirsikkasilmä. Tulehdus vaatii useimmiten eläinlääkärin hoitoa. Perinnöllisyys: autosomaalisesti resessiivinen (epävarma).

Muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatut sairaudet ja viat

Ektropium

Perinnöllinen sairaus, joka ei kuitenkaan ole niin yleinen kuin entropium. Ektropiumissa toinen tai molemmat alaluomen reunat kääntyvät ulospäin. Silmäluomien avonaisuus kerää epäpuhtauksia aiheuttaen helposti silmien tulehtumista. Hoitotoimenpiteet ovat samat kuin entropiumin kohdalla. Ektropiumista kärsiviä koiria, vaikka ongelma olisikin hoidettu leikkauksella, ei tulisi käyttää jalostukseen sairauden periytyvyyden takia. Ektropiumin perinnöllisyys on samansuuntainen kun entropiumin.

SD (spinal dysraphrism)

Neural tube defects result from abnormal closure or development of the neuronal tube during embryogenesis. A genetic variant has been found to cause spinal dysraphism, which is a non-progressiv ataxia and is characterised by the following symptoms: abnormal hair streams along the back, kinked tails, scoliosis in the lumbar spinal region, paraparesis, "bunny-hopping", crouched stance.

PRA

Progressiivinen retinan atrofia eli etenevä verkkokalvon surkastuminen. Verkkokalvon valonherkät solut, tapit ja/tai sauvat rappeutuvat. Aiheuttaa ensin näkökyvyttömyyttä pimeällä ja vaihtelevalla nopeudella lopulta totaalisen näkökyvyn menettämisen. Perinnöllisyys: autosomaalisesti resessiivinen.

HOD eli Hypertrofinen Osteodystrofia

Hypertrofinen Osteodystrofia on koirien ortopedinen sairaus, jota esiintyy nuorilla, isojen rotujen yksilöillä. Sairaus puhkeaa nopean kasvukehityksen aikana, eli kahdeksan viikon ja kahdeksan kuukauden välillä. Sairaus ilmenee muun muassa raajojen turpoamisena, voimakkaana särkynä sekä haluttomuutena seisoa ja liikkua. Lisäksi koiralla saattaa olla kuumetta, se on unelias ja alakuloinen, saattaa menettää ruokahalunsa ja ripuloida, silmät ja nenä vuotavat, silmät ovat tulehtuneet ja jossain tapauksissa koiralla todetaan keuhkokuume. Tällä hetkellä sairauden syyt ovat vielä epäselvät, mutta sen uskotaan johtuvan immuunijärjestelmän häiriöstä, joka tekee koirista äärimmäisen infektioalttiita. Hoitomuotoina käytetään kuumeen alentamista lääkkeillä, kivun lievittämistä ja keskitytään hoitamaan sen hetkisiä oireita mitä ne sitten ovatkaan. Myös kortisonihoito on useassa tapauksessa aiheellinen.

Vaikeimmissa tapauksissa koira saattaa menehtyä tähän sairauteen, varsinkin jos se kärsii erityisen pahasta infektiotaudista (esim. keuhkotulehdus), eikä pysty itse enää liikkumaan. HOD voi myös aiheuttaa putkiluiden pituuskasvun häiriöitä ja jalka-asentovirheitä. Lievissä sairastapauksissa paraneminen voi olla täydellistä. Sairaus pystytään todentamaan kliinisten oireiden ja röntgenkuvien perusteella. Weimarinseisojilla kyseistä HOD:tä on tavattu mm. USA:ssa ja Ruotsissa.50 HOD:stä kärsiviä koiria ei tule käyttää jalostukseen, koska sen epäillään vahvasti olevan periytyvää.

Interseksuaalisuus

Pääsääntöisesti koirat näyttävät pentuina täysin normaaleilta, mutta ongelmat tulevat esille koirien saavuttaessa puberteetti-iän. Koiran hormonitasapaino menee täysin sekaisin, jolloin nartulle saattaa kehittyä uroksen sukuelimet ja urokselle nartun. Kyseisiä tapauksia on tavattu mm. Iso- Britanniassa. The Weimaraner Club of Great Britain on kerännyt tietoja pentueista, joissa kyseistä oireyhtymää on esiintynyt, mutta tämänhetkisten tietojen mukaan konkreettista todistusaineistoa ongelman alkuperästä ei ole saatu.

Tricuspid valve dysplasia, TVD

TVD, eli sydämen oikean puolen ns. kolmipurjeläpän kehityshäiriö. TVD on synnynnäinen sairaus, jonka oireet eivät kuitenkaan aina ilmene vielä pennulla. Jonkin ajan kuluttua koiralta on kuultavissa sydämen sivuääni, tai koiralle voi tulla sydänoireita. Sairaus johtaa vähitellen sydämen oikean puolen laajentumaan. Sairautta voidaan jonkin verran hoitaa tai hidastaa lääkityksellä, mutta sairaiden koirien elinikäodotus on kuitenkin vain 1-3 vuotta.51 Sairauden oireita ovat mm. nesteen kerääntyminen elimistöön, ihon alhainen lämpötila ja vastenmielisyys liikkumiseen. Sairaus todetaan tekemällä sydämen ultraäänitutkimus. Sairaita koiria ei tule käyttää jalostukseen ja sairaiden koirien lähisukulaisia tulee käyttää vain harkiten.

Hypomyelinogenesis – myelinaation viivästyminen

Koiralla on syntyessään riittämätön myeliinikerros hermosäikeiden eristeenä, joka ilmenee vapinana ja koordinaatio-ongelmina (nk. hermoston viestintähäiriö). Tila saattaa muuttua paremmaksi ja jopa normalisoitua yhden vuoden ikään mennessä. Sairautta on ilmennyt (USA:ssa) kuudessa rodussa, muun muassa weimarinseisojissa, bretoneissa ja berninpaimenkoirissa. Ennuste pennuille on hyvä. Taudinkuva on samantyyppinen kuin ihmisten Parkinssonin taudissa, mutta ihmisistä poiketen koirat pystyvät paranemaan kasvattamalla (myeliini) solukalvon rakennetta. Periytyvyys: Ei tiedossa.

Hypothyroidism eli kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen ei tuota tarpeeksi elintoimintoja ylläpitäviä hormoneja (tyroksiini ja trijodotyroniini), mikä aiheuttaa turkin ohentumista, karkeaksi muuttumista ja karvojen irtoamista. Myöhemmin kehittyvät oireet ovat uneliaisuus, ylipaino, roikkuvat silmäluomet ja henkisesti tylsistynyt olemus sekä epäsäännöllinen kiimakierto nartuilla. Lievä vajaatoiminta jää usein huomaamatta. Sairaus diagnosoidaan verikokeen avulla. Hoitomutona elinikäinen kilpirauhashormonilääkitys. Periytyvyys: Ei tiedossa.

Mastosytooma

Pahalaatuinen ja usein nopeasti leviävä ihokasvain. Periytyvyys: Ei tiedossa. Pituitary Dwarfism - kääpiökasvuisuus Normaalit mittasuhteet omaava kääpiökasvuinen yksilö, joka on epäkypsä ja kehityksessään viivästynyt. Mahdollisesti kuolemaan johtava tila. Periytyvyys: autosomaalisesti resessiivinen.

Syringomyelia – selkäytimen rakkula

Koira seisoo kyyryssä asennossa ja liikkuu hypähdellen, lisäksi sillä on ongelmia tasapainon ja koordinaation kanssa. Yhdistetään usein myeliinikatoon. Periytyvyys: ei tiedossa.

Sairausosion lähteet:
Dahlbom Merja, suullinen tiedonanto
Jukka Marttila, ”Koirien tyrät ja niiden hoito”
Suomaa Saija, kirjallinen tiedonanto
“WeimaranerNytt Nr 2 juni 2004”, sivut 8-15
“Weimaraner-Nytt Nr 2 juni 2009”, sivut 22-23
http://www.kolumbus.fi/suomen.partacolliet/artikkeli3.htm
http://www.dogenes.com - RENAL DYSPLASIA INFORMATION PAGE
http://www.weimclubamerica.org/health/index.html
http://www.labradori.fi/jalostus/
http://www.labbies.com/tvd.htm

https://www.movet.fi/tutkimukset/huu-hyperuricosuria/

https://shop.labogen.com/fi/genetic-test-order/koira/weimaraner