ROTUKUVAUS

Weimarinseisojat ovat erittäin monipuolisia metsästyskoiria. Ne on jalostettu seisoviksi lintukoiriksi, jotka hyvin koulutettuina etsivät omistajalleen linnun, seisovat lintua merkiksi, käskystä nostavat linnun ilmaan ja omistajan ammuttua noutavat linnun. Kanalinnustuksen lisäksi weimareita käytetään myös vedestä noutavana tai jäljestävänä koirana, pienpetojen ja myös suurriistan metsästyksessä. Weimarin haku on suppeampaa, rauhallisempaa ja maavainuisempaa kuin esimerkiksi saksanseisojan. Weimareita kutsutaan myös lempinimellä 'harmaa aave' (Gray Ghost), ei ainoastaan kauniin hopeisen turkkinsa tai aavemaisen vaaleiden silmiensä vuoksi, vaan myös siksi, että halutessaan näillä koirilla on taito liikkua lähes varjomaisesti, äänettömästi ja nopeasti.

Weimari on erittäin älykäs koira, joka tarvitsee paljon toimintaa. Tätä ei voi alleviivata tarpeeksi. Se voi kauneutensa vuoksi vaikuttaa ideaalilta 'kodin koristeelta', mutta sitä se ei missään nimessä ole. Se on erittäin atleettinen koira, jolla riittää energiaa loputtomasti, ja ellei se saa tarpeeksi fyysistä ja psyykkistä aktiviteettia, se keksii sitä itse.. minkä omistaja kyllä huomaa kodin sisustuksessa. Pelkästään ulkokoiraksikaan weimaria ei kuitenkaan saisi ottaa, se haluaa olla siellä missä omistajansakin on. Weimarinseisoja vaatii kunnollisen koulutuksen ja paljon vapaana liikkumista. Sen metsästysvietti on erittäin voimakas ja onneksemme lähes kaikki Suomen weimarinseisojista ovatkin päätynyt metsästävään kotiin. Weimari oppii nopeasti mitä siltä halutaan, kunhan asia on selkeästi ja johdonmukaisesti opetettu.

Weimarinseisojalla on yleisesti ottaen muita lintukoiria voimakkaampi vartiointivietti ja varhainen sosiaalistaminen onkin erittäin tärkeää. Rotu soveltuu siis myös vahtikoiraksi - aggressiivinen se ei kuitenkaan saa olla. Oikein koulutettu, aktiivisesti liikutettu ja motivoitu weimari on uskollinen ystävä, vahti ja metsästyskumppani joka palvoo omistajaansa ja perhettään.

Weimarinseisojia on kahta karvamuunnosta: lyhyt- ja pitkäkarvainen. Pitkäkarvaisia weimareita uskotaan syntyneen jo rodun alkuajoista lähtien satunnaisesti lyhytkarvapentueisiin. Nykyisin pitkäkarvaisia jalostetaan jo omana muunnoksenaan ja lyhyt- ja pitkäkarvaiset arvostellaan erillisinä rotuinaan, vaikka niillä sama rotumääritelmä onkin. Joissakin maissa (esim. Ruotsi ja Australia) on sallittua astuttaa lyhyt- ja pitkäkarvainen weimari keskenään, Suomessa se voisi onnistua ainoastaan rotujärjestön ja Kennelliiton jalostustoimikunnan/hallituksen poikkeusluvalla, keski-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa se on kokonaan kiellettyä. Lyhytkarvainen weimarinseisoja voi olla pitkäkarvageenin kantaja ja jos se astutetaan pitkäkarvaisella tai toisella pitkäkarvageenin kantajalla, tuloksena on pentue jossa on sekä lyhyt- että pitkäkarvaisia. Pennut rekisteröidään tällöin karvanlaadun mukaan. Yhdysvalloissa pitkäkarvaisuus on hylkäävä virhe.

Muita erikoisuuksia weimareissa: vastasyntyneillä pennuilla on paksu raidoitus joka muistuttaa lähinnä villisian porsaan raitoja. Nämä kuviot häviävät pentujen ollessa kolmen päivän ikäisiä. Pentujen silmät ovat kauniin taivaansiniset - tämä väri haalistuu hampaiden vaihtumisen myötä ja muuttuu aikuisella meripihkan väriseksi. Weimareista on olemassa myös sininen värimuunnos joka ei ole sallittu, Yhdysvalloista niitä kuitenkin löytyy vaikka AKC on kirjannut värin hylkääväksi virheeksi. Kaikki siniset weimarit polveutuvat yhdestä ainoasta koirasta, Cäsar von Cainberg'ista joka syntyi 25.2.1947 Saksassa harmaista vanhemmista ja ostettiin USA:an. Ainoastaan sininen weimarinseisoja voi saada sinisiä jälkeläisiä, Cäsarin kaltainen mutaatio on toki mahdollinen mutta erittäin epätodennäköinen.